Historia

LAITILAN ENSIMMÄINEN APTEEKKI SADAN VUODEN IKÄÄN

Apteekkari Tellervo Koskisen johtama Laitilan I Apteekki on itsenäisenä apteekkina saavuttanut sadan vuoden iän. Merkkipäivä oli 22. helmikuuta, mikäli vuodet lasketaan itsenäisen apteekin ovien avaamisesta; apteekkioikeuden myöntämispäivä oli 13.10.1909. Satavuotias yritys on juuri muuttanut kuudenteen huoneistoonsa, ja Koskinen on yhdeksäs apteekkari. Laitilan apteekkitoiminnan alku juontuu kymmeniä vuosia kauempaa.

Haara-apteekki vakiintui 1903

Suomen maaseudulle alettiin perustaa apteekkeja 1850-luvulta alkaen, kaupungeissa jo edellisellä vuosisadalla – vanhin on Turun Kauppatorin Apteekki (1689). Laitilan varhaisin apteekki oli Uudenkaupungin kanta-apteekin alainen haara-apteekki, joka toimi täällä katkonaisesti 1870-luvulta alkaen. Juhlivan apteekin alkuna oli proviisori Anton Runmanin hoitama haara-apteekki, joka avasi ovensa 4.8.1903 vastavalmistuneessa rakennuksessa, joka muistetaan myöhemmiltä ajoilta Sainion kenkäkauppana. 

Laitila sai pysyvän kunnanlääkärin vasta 1920-luvun alussa, joten apteekin merkitys oli suuri Uudenkaupungin piirilääkärin harvojen käyntien varassa olevalle lääkintähuollolle. Piirilääkäri suoritti nimismiehen kanssa apteekin tarkastuksen kerran vuodessa. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan haara-apteekissa oli yksi 30 m²:n huone, jota hallitsi keskellä oleva tiski. Kahdella seinällä oli vanhoille apteekeille ominaiset lääkepullojen hyllyt. Hapot ja öljyt olivat omassa varastossaan, siirapit ja mineraalivedet kellarissa. Yksi Laitilan kahdeksasta telefoonista oli apteekissa.

Proviisori Runman viljeli puutarhassaan keitteisiin ja hauteisiin tarvittavia lääkekasveja. Eläinkuntaa lääkityksessä edustivat ruhjevammojen hoidossa tarvittavat iilimadot, joita apteekin hyllyllä oli oltava farmakopean säädösten mukaisesti. Vielä vuonna 1950 Laitilan Apteekki ilmoitti Laitilan Sanomissa haluavansa ostaa kieloja varsineen. 

Ensimmäinen apteekkari rakensi komean talon 

Haara-apteekin hoitajasta, proviisori Anton Runmanista tuli Laitilan ensimmäinen apteekkari; Kalevalan juhlavuotena 1935 hän ”suomensi” nimensä Ruumeniksi.

Vuonna 1870 Noormarkussa syntynyt apteekkari kuoli vuonna 1941 Laitilassa varakkaana, vaikutusvaltaisena ja lapsettomana. Anton Runman oli Laitilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1917–1930 ja mm. sähköyhtiön ja säästöpankin hallinnossa. Suojeluskuntatyö sai hänestä merkittävän tukijan, ja hän auttoi taloudellisesti myös kunnansairaalan rakentamista Laitilaan 1935.

Piirilääkäri totesi vuonna 1907 apteekin asiakaspiirin selvästi laajentuneen. Isompien tilojen tarpeeseen vaikutti myös laboratorion ja materiaalihuoneen puuttuminen.

Apteekki muutti vuonna 1911 tien toiselle puolelle apteekkarin rakennuttamaan komeaan taloon, jota varten Runman oli ostanut tontin Mandi Yli-Perheentuvalta. ”Suurenmoisten uutisrakennusten” rakentamisesta kertoi Uudenkaupungin Sanomat 15.2.1910, kun apteekin työmaata vastapäätä oli rakenteilla osuuskaupan rakennus salaman polttaman tilalle. Syyskuussa rakennustyö oli siinä vaiheessa, että apteekkitalon sanottiin olevan ”kylämme kaunein ja suurin monipuolisine koristeineen ja palkongeineen”.

Monenlainen aktiivisuus kukoisti Laitilassa: N. Mäkelä ilmoitti ottavansa valokuvia ja laittavansa kelloja halvimmalla puutarhuri Toivosen talossa, Edvard Jäspi oli aloittanut polkupyörien myynnin ja puhelinosuuskunta oli perustettu 1909. Meijeri oli ollut toiminnassa vuodesta 1906.

Spriitä aseella uhaten

Kansalaissodan aikana punakaarti piti valtaa Laitilassa talvella 1918. Turkulainen punainen Lindfors oli mennyt vaatimaan spriitä apteekista pistoolilla uhaten. ”Lääkkeen” annettuaan apteekkari oli ilmoittanut välikohtauksesta punaisten komppanianpäällikkö Helinille, joka antoi muitakin pakkoluovutuksia vaatineelle Lindforsille kuolemantuomion. Kauppias Viktor Ahlqvist runoili painattamassaan Laulussa punakaartin hallituksesta Laitilassa tähän tapaan:

Apteekist kaikk sprii he veivä

ja sitt kaffe-punsei teivä.

Apteekkikilpailu alkaa

Anton Ruumenin kuoltua apteekkia piti jatkosodan vuosina Eino Hakalehto, jonka jälkeen työtä jatkoi Conrad Berggårdh vuoteen 1951 asti, laitilalaisittain ”Pärekori”. Seuraava apteekkari oli Elma Talaskare (Blåfield), jonka aikana apteekki muutti (1954) Sinervon liiketaloon käytännöllisempiin tiloihin. Vanhan paikan viemäri ei vetänyt, ulko-ovi ei pitänyt ja puilla lämmittäminen kävi voimille.

Laitilan Osuuskauppa osti apteekkitalon leskirouva Aili Ruumenilta, ja sijoitti siihen kirjakaupan ja kangasosaston. Talo purettiin uuden marketin tieltä 1960-luvun lopulla. Niihin tiloihin apteekki on juuri muuttanut.

Berggårdhin luovuttua Laitilan apteekista lääkintöhallitus pyysi Laitilan kunnalta lausuntoa toisen apteekin perustamisen tarpeellisuudesta, koska paikkakunnan apteekki oli suurimpia maaseutuapteekkeja. Nopeasti edenneessä käsittelyssä kahdelle apteekille määriteltiin lainsäädännön edellyttämät tarkat alueet siten, että olemassa oleva sai Laitilanharjun koillispuolisen alueen ja perustettava yritys Laitilan lounaisen osan.

Kesällä 1952 proviisori Pekka Viitanen perusti Laitilan Uuden Apteekin, ja ”vanhasta” apteekista tuli Laitilan I apteekki. Alkoi apteekkien välinen kilpailu ja ajoittainen kiistelykin, jonka ydinasiana olivat apteekkien muutot ”vastapuolen” toimialueen rajan yli – keskustassa rajana oli Vihtorinkatu. Apteekkien toimialuejako on jäänyt historiaan vuonna 1996.

Laitilan apteekkien oli tehtävä yhteistyötä viikoittain, lauantaisin klo 17 vaihtuvassa yöpäivystysvuorottelussa aina vuoteen 1973 asti. Viime vuosikymmeninä apteekkien yhteistyö on lisääntynyt.

Salme Varis toiseksi pitkäaikaisin apteekkari

Karjalaissyntyinen Salme Varis oli I apteekin johdossa vuosina 1958 – 1976. Hänen aikanaan apteekki muutti yli Keskuskadun, uuteen, vuonna 1961 valmistuneeseen yksikerroksiseen Laitilan Liiketaloon; toiseen naapurihuoneistoon sijoittui Kansallis-Osake-Pankki ja toiseen Lounais-Suomen Osuusteurastamon elintarvikemyymälä. Laitilan I Apteekki muutti isompaan, ruokakaupalta tyhjäksi jääneeseen huoneistoon  vuonna 1998. 

”Vareksen” apteekkiin vuonna 1961 harjoittelijaksi tulleen Virpi Kinnalan (farmaseutti 1964) mukaan apteekkari huolehti henkilökunnastaan kuin äiti lapsistaan tuoden heille kesällä mansikoita ja talvella appelsiineja. Puhuttelu suoritettiin kuitenkin teitittelemällä. Salme Variksella oli huvila Lukujärvellä, jonne hän kesäisin kulki Kouman Wallinin linja-auton kyydissä. Proviisori Liisa Tarvola kantoi vastuuta nuorempiensa opettamisesta äärimmäiseen tarkkuuteen. 

Variksen jälkeen apteekkareina ovat toimineet Mirja Salovaara 1976-1986, Helmi Lavila 1987-1998, Maritta Kivijärvi 1998–2004 ja hänen jälkeensä Tellervo Koskinen.

Tellervo Koskinen aloitti Variksen apteekissa

Laitilalaissyntyisen apteekkari Tellervo Koskisen apteekkiura alkoi Laitilan I Apteekista vuonna 1969. Farmasianopintojen jälkeen hän työskenteli mm. proviisorina Turun Kasken apteekissa ja Mynämäen apteekissa. Apteekkiluvan hän sai Vehmaan apteekkiin vuonna 1997. Yli nelikymmenvuotisen uran tehneenä Koskinen kertoo apteekkityön muuttuneen asiakaslähtöiseen suuntaan: monenlainen neuvonta on lisääntynyt ja käsikauppatuotteiden valikoima laajentunut. Reseptien käsittelyssä tarvittava aika on murto-osa siitä, mikä se oli hänen aloittaessaan työn - takahuoneesta on tultu tiskin taakse. Yrittäjyyden näkökulma on vahvistunut, vaikka lääkeala edelleen onkin hyvin säädeltyä. Enää ei omia lääkkeitä valmisteta. 

Tellervo Koskinen palasi maakuntakierroksen tehtyään palvelemaan laitilalaisia vuonna 2004, ja nyt hänen kunnianarvoisa apteekkinsa on palannut korttelikierrokseltaan lähes lähtöpisteeseen. 

Jukka Vehmas

Julkaistu Laitilan Sanomissa 16.3.2010